Kuukauden kuva:

Joulukuu 2013:  Talven tuntua Höytiäisellä

14.12.2013 Polvijärvi, Murtolahti

Kuukauden kuva

Marraskuu 2013: Vielä virtaa

                                                                                 24.11.2013 Polvijärvi, Vasarakangas

Metsäpuroissa virtaa tänä syksynä paljon vettä ja purojen uomat ovat levenneet huomattavasti.

Kuukauden kuva

Lokakuu 2013: Talitintin terveiset

 

8.10.2013 Polvijärvi, Vasarakangas

 

 

"Hei te ihmiset siellä ikkunaruudun toisella puolella lämpimissä sisätiloissa:

 

Talvi tulee ja meille tulee taas mitä todennäköisemmin kylmä ja nälkä. Muistathan antaa meille säännöllisesti syötävää, jotta selviämme pitkän ja kylmän talven yli ensi kevääseen. Tykkäämme erityisesti auringonkukansiemenistä, pähkinöistä ja tietysti myös rasvasta. Nyt lintulaudat esiin varastojen uumenista!

 

                          Terveisin Taavetti Talitiainen (Parus Major) ja lukuisat nälkäiset nokat

 

 

ps. Ai mistäkö tietää, että olen poikapuolinen tintti? No, kun meillä poikatalitiaisilla on leveämpi musta rintajuova kuin tytöillä." 

 

"Jos metsään haluat mennä niin... takuulla yllätyt..."

15.9.2013 ainakin itse yllätyin sienimetsään mennessä Juuan Tuopanjoella. Auton edestä lehahti suuri pöllö. Jarrut pohjaan, minne se lensi? Tuollahan se istuu tien vieren puussa ja kurkistelee kulkijoita. Kamera mukaan ja metsään, josko onnistuisin näkemään sen vielä. Nyt se lensi vähän syvemmälle metsään ja valitsi puuksi risuisen kuusen. Hiiviskelin lähemmäs ja kuinka ollakaan: nytpä hällä ei enää ollutkaan pakoaikeita, vaan sain lähestyä kuvausetäisyydelle. Katselimme toisiamme hyvän tovin. Välillä pöllö tarkkaili autoa tiellä ja välillä minua.

 

Aluksi pöllö katseli minua pää 180 astetta pyöräytettynä. Vaihtoi sitten rauhallisesti asentoa ja tuijotuskisa jatkui.

... ja välillä oltiin piilosilla.







Kotiin palattuani vertailin ottamiani kuvia lintukirjojen kuviin: Olin tavannut lapinpöllön, yhden Suomen suurimmista pöllöistä. Sieniretkestä tulikin pöllöretki :)

 

Kuukauden kuva

Syyskuu 2013: Usva nousee

Polvijärvi, Kinahmo 13.9.2013

Heti auringon painuttua mailleen usva alkaa nopeasti nousta pelloille.

Suomen luonnon päivä 31.8.2013

Ensimmäistä kertaa vietettävää Suomen luonnon päivää jokainen vietti omalla tavallaan, niin minäkin. Päätin heti aamusta aamukasteen kuivuttua suunnata tutuille sieni- ja marjamaille Louhiensalolle. Sää oli paras mahdollinen: aurinko paistoi ja tuulta oli vain nimeksi.  

Läksin metsään yksin,sillä halusin kulkea rauhassa, kuunnella luonnon ääniä, nauttia näkemästäni, maistella ja haistella aistein avoimin. Pian kuitenkin huomasin, että  en ollutkaan yksin, sillä kavereita löytyi. Nimittäin hirvikärpäsiä! Niitä oli todella paljon, olinhan hirvien asuinalueella. Ne tunkivat paidan sisään ja hiipivät pikkuhiljaa kohti hiusrajaa. Jokainen tietää tunteen? No, ovathan hekin osa Suomen luontoa.





Kielon marjat loistivat väriläiskinä  ruskean aluskasvillisuuden joukosta. Syötävän kaunis, mutta myrkyllinen.

Kävin tarkistamassa viime syksyisen suuppilovahveropaikkani, mutta vielä nyt ei ollut niiden aika. Kourallinen oli tämän kertainen saaliini. Saman polun varrelta löydettyjen kanttarellien kanssa niistä sainkin ihan  hyvän sekoituksen yhdelle aterialle. Haaparouskujakin kasvoi vain muutamia siellä täällä.  Herkkutatit sen sijaan nostavat jo kummasti lakkiaan ja hyvä jos ovat saaneet päänsä maan pinnan yläpuolelle, niin etanat ovat jo käyneet herkuttelemassa. 

Tottakai olin varautunut sankoin ja poimurein retkelleni. Viime syksyinen puolukkapaikka metsittyneen suon reunalla osoittautui tällä kertaa pettymykseksi, mutta vähän korkemmalta mäeltä löytyi mukavasti marjaa ja sanko täyttyi nopeasti.

Urakan tehtyäni istahdin toviksi kaatuneelle puun rungolle, kaivelin hirvikärpäsiä hiuksistani, kuuntelin äänettömyyttä ympärilläni. Ihmeellistä: mitään ääniä ei kuulunut mistään (minulla on muuten nyt jo se kuulolaite), mikäpä tämän parempi paikka rauhoittua ja katsella luonnon pieniä ihmeitä.

 

Sain todella olla rauhassa , sillä muita retkeilijöitä, sienestäjiä ja marjastajia ei näkynyt koko aikana. Edes Louhikota ei ollut houkutellut ketään makkaranpaistoon ja kahvikeittoon näin upeana alkusyksyn aurinkoisena päivänä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesäkukkien aika alkaa olla takana päin. Perhosia ei enää lentele kuin satunnaisesti pihapiirin viimeisissä kukkasissa. Ahkerat kimalaiset

kuitenkin ovat vielä työn touhussa etsimässä mettä hunajakukista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Niin pieni ja niin sievä loppukesän kukkija viihtyy kuivilla ojanpientareilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruokatauon jälkeen jatkoin oman luonnon päiväni viettoa suuntaamalla auton keulan Välisärkkien kautta kohti Lavalampea. Osittain Natura-alueeseen (Viklinrimpi) kuuluva Lavalammen seutu  koostuu useista pikkuisista suolammista ja soita halkoo Ruvaslahden ja Kinahmon välillä oleva kuiva harjukannas. Kapealla, kivisellä ja mutkaisella tiellä pysähtelin vähän väliä milloin mistäkin syystä. Ensimmäisellä lammella telkkäperhe oli vielä keräämässä voimia tulevaa muuttomatkaa varten. Välillä pysähdyin noukkimaan herkkutatteja mäntykankaalta. Suolla on asustanut kesäisin joustenpareja, jotka sitten johdattavat poikasensa vähän vartuttua läheisille lammille. Koskaan en ole tavannut siellä kurkia, mutta nytpä näin. Arkoina lintuina lähtivät tietysti lentoon, kun hiiviskelin lähemmäs. Upeita lintuja.

 

 

Matkalla näin vain muutamia lintuja: kukuntasa lopettaneen käen ja pari hömötiasta. Yksinäinen sitruunaperhonen lenteli suon reunalla etsien syötävää. Metsässä alkaa olla jo hiljaista näin syksyn kynnyksellä.  Täällä  ei ollut edes hirvikärpäsiä, onneksi.

 

Iivarinlammella ilahdutti joutsenpari viiden upean jälkeläisensä kanssa. Huomattuaan minut emot johdattivat lapsensa lammen toiselle toiselle rannalle. Välillä katseltiin länteen ja itään ja mietittiin minnepäin olisi turvallisinta mennä. Lopulta lähdettiin somassa jonomuodostelmassa uimaan lammen eteläkärkeä kohti.

 

 

Lavalammen metsästysmajalla tapasin päivän ensimmäiset ihmiset ja kuinka ollakaan: he olivat viettämässä Suomen luonnon päivää.

 

Retkeni lopulla kävin vielä tarkistamassa tutut kanttarellipaikat, mutta en löytänyt ensimmäistäkään sientä. Sen sijaan kärpässienet puhkovat jo itsensä maanpinnalle läpi kovan maan.

Mökkirannassa kävin katsomassa kuikkaperheen kuulumisia, mutta heitä ei enää näkynyt. Liekö pitkä taival kohti etelää jo alkanut?

 

Suomen luonnon päivä ei mennyt kohdallani hukkaan, sainhan sentään sieniä ja puolukoita talven varalle. Ja mitä kaikkea näin, koin, tunsin, haistoin, maistoin....

 

"Vielä niitä honkia humisee tuolla Suomen salomailla..."

 

 

 

 

  

Kuukauden kuva

Elokuu 2013: Auringonlaskun jälkeen

                                                                                                                Polvijärvi, Lahtolahti 23.8.2013

Kuukauden kuva

Heinäkuu 2013: Perhosten parasta aikaa...

25.7.2013 Polvijärvi, Vasarakangas

 

Keisarinviittanaaraan harvinaisempi muoto valensina, joka on päältä vihreänharmaa.

 

Keisarinviitta on suurin hopeatäplämme ( 6 cm), jonka tunnistaa parhaiten takasiiven alapinnan vihertävällä pohjalla olevista pitkittäisviiruista. Koiras kirkkaamman oranssi, naaras päältä harmaammanruskea.

Kuin perhosen lento...

Perhosgalleriaa on päivitetty alkukesän 2013 uusilla perhostuttavuuksilla. Sieltä löydät minun, karttaperhosen , lisäksi
- kangasperhosen
- mustatäplähiipijän
- paatsamasinisiiven
- reunustäplämittarin
- virnaperhosen
- keltamittarin
- venhoyökkösen

Kuukauden kuva

Kesäkuu : Tuokaa ruokaa!

7.6.2013 Polvijärvi, Kinahmo

Räkättirastailla on jo lentävät poikaset, mutta siitä huolimatta emon apua kaivataan ruokahuollossa.

                           ...........................................................

Tule luokseni lämpimään kesään,

täällä ihmeitä paljon sä näät,

et voi milloinkaan pois sä mennä

öitten valkeiden lumoon kun jäät.

                                            Ella Pohjanen, Tornio

Heleätä helluntaita!
Kuvat 18-19.5.2013 Polvijärvi, Kinahmo

Mistä tietää kesän koittaneen?

Helluntai-viikonloppu keväisissä puuhasteluissa mökillä ja luonnon heräämisen tarkkailussa: Joutsenet lentelevät järvellä rannalta toiselle äänekkäästi toisilleen huudellen. Kuikkapariskunta on palannut tutuille pesintäpaikoilleen kuuluvasti omaa nimeään äännellen. Sorsapariskunta käy tutustumassa kanavan suussa mahdolliseen uuteen pesäpaikkaansa jo toistamiseen. Pöntöissä asustaa jo kirjosiepot ja sinitiaiset. Peippokin on rakentanut kotinsa melko näkyvälle paikalle lepän oksanhaaraan. Lokit ovat jo täydessä pesintävaiheessa tutuksi tulleilla kivillä lahdenpoukamassa. Viimekesäisestä varpushaukan pesinnästä ei vielä havaintoa.

Räkättirastaspariskunta on rakentanut pesänsä lähikoivuun. Uutta modernia tyyliä jättää heinät pitkiksi viukoiksi, ehkäpä naamiontikeino? Siitä varmaan mustarastaspariskuntakin kävi mallia katsomassa ihan lähietäisyydeltä. Luonto on silti julmaa, kaikesta huolimatta. Pienemmät elävät isompien ja röyhkeinpien ehdoilla: toisen pesän räkättirastasemo hyökkäili variksen kimppuun lennossa, niin, variksella oli vastakuoriutunut rastaanpoikanen suussaan. Ja sama toistui muutaman tunnin päästä...

 

Luonto vihertää jo, mutta vasta muutamat kasvit ovat uskaltaneet avata kukkansa. Lauanataipäivän vilvoittava sade sai käenkaalin, eli tutummin ketunleivän (alla), sulkemaan kukkansa. Metsässä ne kukkivat jo täyttä päätä isoina mättäinä. Hento kaunis kukka, jonka vihreitä lehtiä syötiin lapsena...tai taidetaan niitä maistella niitä vielä nytkin.

 

 

Haikailin viikko sitten, ettei pelto-orvokkeja taida kasvaa enää ollenkaan tai sitten ne eivät vain ole sattuneet kulkureiteilleni. Ne olivat lapsena ensimmäisiä kesän viestintuojia Pajankalliolla leikkiessä sammalmättään kupeessa. Tänään sitten ilokseni taas tapasin tämän vanhan tuttavan.

 

 

 

 

Pihlajakin on valmiina avaamaan kukkansa millä hetkellä hyväänsä, jos vain lämmintä riittää.

 

 

 

Villinä metsässä kasvavien punaviinimarjapensaiden kukinnot ovat jo nupuillaan. Pensaat ovat saaneet alkunsa lintujen "avulla", ja ovat siis edelleen lintujen omaisuutta.

 

 

 

Suureksi yllätyksekseni myös perhoset olivat lähteneet liikkeelle. Lämpötila kohosi päivällä noin 20 asteeseen ja aurinkoinen sää sai ne liitelemään vilkkaasti. Ensimmäisen kerran sain kuvattua pikkuruisen kangasperhosen (alla), joka olikin kiitollinen kuvattava, sillä pysyi pitkiä aikoja paikoillaan. Kangasperhonen lentää vain toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin.  

 

 

Samoin paatsamasinisiipi (alla) oli itselleni uusi tuttavuus. Ainoa sinisiipi, joka lentää toukokuusta kesäkuun puoliväliin saakka. Paatsamasinisiivillä oli selvästi kevättä rinnassa, sillä ne pareittain kirmailivat ylös alas aurinkoisella niityllä ja välillä hävisivät puiden latvojen korkeuksiin. Olivat niin kiireisiä toimissaan, että yhden ainoan hetken yksi niistä ehti pysähtyä rönsyleinikin lehdelle huilaamaan. Suruvaippa ja herukkaperhonen olivat myös jo heränneet talvihorroksestaan.

 

 

Mistä muusta tietää kesän tulleen? Näin meillä:

- Veneen tervan tuoksusta mökkirannassa

- Uimalämpöisestä Höytiäisen vedestä, +15 astetta (uitu on jo monta kertaa)

- Lehtiharavan iloisesta äänestä lehtien siirtyessä paikasta toiseen

- Valon ja lämmön lisääntymisestä vuorokauden kaikkiin aikoihin

 

 

Kuukauden kuva

Toukokuu 2013 : Muuttolintujen taika

 

12.5.2013 Polvijärvi, Vasarakangas

 

Korjasimme linnunpöntön ja kiinnitimme sen läheiseen puuhun. Ajattelimme, että nyt on yksi lisäpesä talvisille ruokavieraille; sini- tai talitiaisille. Kuinkas kävi: pari päivää sitten kirjosieppopariskunta saapui pihaan ja hyväksyi nopeasti yksiön käyttöönsä. Iloista kirmailua puiden ympärillä ja hillitöntä laulantaa. Voi sanoa, että kevättä tuntui rinnassa olevan runsain mitoin. Kohta alkoikin ruohonkorsien kantaminen pönttöön ja varoitussingnaalien viserrys. Kuvassa koiras kirjosieppo varoittamassa naarasta, joka  on väritykseltään ruskeampi.

Kuukauden kuva

Huhtikuu 2013 : Sinivuokkojen aikaan

 

21.4.2013 Polvijärvi, Kinahmo

 

Tule kevään kirkkaisiin päiviin,

silloin linnutkin palaavat taas,

herää luontokin peipposten ääniin

sinivuokkoja jälleen on maass`. 

 

                                                           Ella Pohjanen, Tornio

Luonnon valo-show 17.3.2013

Aurora Borealis

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat Polvijärvi, Vasarakangas 17.3.2013 

 

Sanomalehti Karjalainen 19.3.2013, sivu 4:

Revontulet näkyivät sunnuntai-iltana koko Suomessa Hankoa myöten. Sunnuntai-iltana maahan osui voimakas auringon hiukkaspurkaus, jonka seurauksena syntyi keskikokoinen magneettinen avaruussäämyrsky. Ilmatieteenlaitoksen mukaan se oli maanantaina jo laantumassa, mutta tulevinakin öinä revontulia voi havaita selkeinä öinä etenkin pohjoisessa.

Auringon aktiivisuuden vaihtelut vaikuttavat eniten maapallon ilmakehän ylempiin kerroksiin sadan kilometrin korkeudesta ylöspäin. Auringosta purkautuvat hiukkaset sytyttävät ilmakehässä revontulia ja aiheuttavat muita avaruussäähäiriöitä.

Auringon aktiivisuus noudattaa noin 11 vuoden jaksollisuutta, ja samassa tahdissa vaihtelee myös auringonpilkkujen määrä. Määrän ennustetaan olevan huipussaan tänä vuonna, jolloin myös avaruussäähäiriöitä tulee tavallista enemmän.

Ilmatieteen laitoksen www.aurora.fmi.fi -sivuilta saa tietoa käynnissä olevista avaruussäähäiriöistä ja revontulien näkyvyydestä.

 

Suomen Luonto -lehti 10/2012, sivut 18-27 / Alice Karlsson: Katse kohti taivaanvalkeita (seikkaperäinen kuvaus revontulien synnystä, tutkimuksesta jne.)

Maaliskuu 2013

Kuukauden kuva: Räystäät tippuu

 

Polvijärvi, Vasarakangas 16.3.2013

 

Pakkaspäivinäkin aurinko lämmittää jo sen verran, että jääpuikot alkavat sulaa.

Kevättä ja kesää kohti mennään...

Aina valppaana !


Tervehdys! Olen Vanessa ja aamuvirkku. Käyn lintujen ruokintapaikalla aikaisin aamulla syömässä lintujen edellisenä päivänä tiputtamat auringonkukansiemenet. Elämäni on jatkuvaa tarkkailua ja valppaana olemista. Onneksi kissat ovat vielä sisätiloissa ja pöllötkin menneet nukkumaan, pikkulinnuista minulle ei ole harmia. Mutta tuolta ikkunalasin läpi taitaa joku tarkkailla...

Nam nam. Pikkulinnut eivät taida enää perustaa liiemmin näistä, taitavat olla enemmän pähkinöiden perään.



...mutta  minulle maistuvat!

 

 

 

Hei, liikahtiko tuolla jokin?

 

 

 

Tarkistus vasemmalle...

 

 

 

 ...ja tarkistus oikealle takaviistoon...

 

 

 

Nyt on  parasta olla varuillaan tai jopa pinkaista pois paikalta takana olevaan kuuseen.

 

 

 

Täällä kuusen oksalla korkeuksissa olen turvassa ison häntäni suojassa!

 

 

 

Kuten huomaatte: Olen kaikin puolin hyvässä ja "vahvassa" kunnossa. Turkinhuolto parhaillaan menossa.

 

Kuvat: Polvijärvi, Kuusikangas 11.-12.3. 2013