Vuosi vaihtuu...

Kirkkain katsein kohti vuotta 2013 !

 

 

Majavan touhut  (kuvat syksyltä 2012)

Pari vuotta sitten  läheiselle lammelle muutti majava (tai majavapariskunta?). Näköhavaintoja on vain yhdestä majavasta pariin eri kertaan. Tarkemman tutkailun perusteella pesä paikallistui lammen länsirannalle. Puita on kaadettu ja risukkoa raivattu ympäri lampea. Osa puista on saatu siirrettyä jälkiä jättämättä (paitsi kanto), mutta osassa saalis on  jäänyt kaatopaikalleen. Haapa on majavan suosikkipuu, mutta kelpuuttaa myös koivun ja raidan.

Pesä sijaitsee metsästä lampeen laskevan puron alajuoksulla. Vesi virtaa siis pesän ohitse lampeen, eikä näin ollen majava pysty säätelemään lammen pintaa patoamalla. Majava on kasvattanut pesänsä kokoa  kahden vuoden aikana huomattavasti.

                                                    

 

 

 

 

 

 

 

Talvivarastoa kasattuna pesän lähistölle.

   

Pusikoista tulee selvää muutamalla talttahampaan puraisulla.

 

 

Ympäri lampea on lähes poikkipurtuja puita, odottaen vain oikeaa tuulensuuntaa.

 

Talttahampaiden teho on todistettavasti nähtävissä jokaisen kaadetun puun juurella.

 

Ihan aina ei majavallakaan savotta onnistu suunnitelmien mukaan. Ristikolleen jääneitä puita löytyy useammasta kohdasta. Ilmeisesti tuuli ei ole ollut aina otollinen majavankaann suunnitelmille.

                                             

Majava liikkuu pääasiassä ilta- ja aamuhämärissä, joten sitä on vaikea nähdä päiväsaikaan.
Kuvassa majavan jälkiä ensilumien jälkeen marraskuussa 2012.


Alkusyksystä pääsin kohtaamaan majavan silmästä silmään. Ilmeisesti yllätin hänet savottapuuhista, josta nopea sukellus lampeen. Majava sukelteli ja läpsäytti välillä hännällään vettä, kierteli lammella ja lyhensi koko ajan välimatkaa minuun. Seurasimme toisiamme noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen totesin, että olin tainnut tulla toisen reviirille. Ikävä kyllä tällä kertaa kamera ei ollut mukana, joten todistusaineistoa ei ole.

 

Joulukuu 2012

kuukauden kuva: Valoa pimeyteen

Hanki maassa, kuura puussa.

Taivas hohtaa illan ssuussa.

Päällä tähti tuikkivainen,

alla oksa huojuvainen.

 

                       Immi Hellen

Marraskuu 2012

kuukauden kuva : Elämä jatkuu, kylmyydestä huolimatta

15.11.2012 Polvijärvi, Vasarakangas (ulkolämpötila +1 C)

Perhoshurmos  



Hohtosinisiipi

Aurinkoinen  ja lämmin kesä 2011 vaikutti tietysti siihen, että perhosiakin oli liikkeellä paljon. Varsinaisen alkusysäyksen  perhosten kuvaamiseen ja halun niiden tunnistamiseen sain kesäkuun 2011 lopussa lomamatkalla Kiihtelysvaarassa. Vaaramaisemissa sijaitsevalla kesämökillä oli runsaasti kukkia ja kasveja, niin luonnonvaraisia kuin viljeltyjäkin. Perhosia liiteli jatkuvasti ympärillä ja ne lumosivat minut täysin. Kuljin pitkin pihaa kamerani kanssa ja napsin kuvia perhosista, joita en ollut koskaan ennen tavannut tai ainakaan tunnistanut.

Kesä 2012 ei ollut edellisen kesän kaltainen, mutta perhosia liikkui  mielestäni kuitenkin melko mukavasti. Moni muu asia jäi tekemättä tai odottamaan parempia aikoja; silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Perhosten lentoaikahan on melko lyhyt, monilla lajeilla vain kuukauden tai kaksi. Ja talvella taas näillä leveysasteilla on turha lähteä perhosia etsimään ;)

Perhosia riittää moneen lähtöön; on päiväperhosia, yöperhosia, kiitäjiä, mittareita jne. Itse päiväeläjänä näen vain päiväsaikaan liikkuvia ja kasvihuoneen sekä rakennusten seiniltä tavoitan aamullla yönaikaan liiikuneita perhosia. Valtaosa kuvaamistani perhosista onkin siis päiväperhosia ja yökkösten lajimääritys on jäänyt heikommalle.

Keisarinviitta, nopeaakin nopeampi.

Perhosten kuvaaminen ei ole helpoin laji, sillä vikkeläliikkeiset liitelijät eivät kauaa pysy paikallaan, etenkään lämpimällä säällä. Aikaa ja kärsivällisyyttä kysytään ja tietysti, että kameran muistikortissa riittää tilaa. Yleensä otankin samasta kohteesta kymmeniä kuvia, luottaen siihen, että joku niistä onnistuisi. Lajimääritys on sitten helpompaa, kun voi vertailla useampia kuvia kirjoissa ja internetissä olevien jo tunnistettujen perhosten kanssa. Perhosten yläpinnasta tunnistaa monet lajit, kun taas hopeatäplien ja sinisiipien alapinnan näkeminen  helpottaa lajimääritystä.

Haapaperhosen tutkimusmatka

Monta kertaa olen saanut kyykistellä ja juoksennella pitkin maita ja mantuja. Kaikkihan eivät tätä tietenkään ymmärrä, vaan pudistelevat ihmetellen päitään. On kai niitä huonompiakin harrastuksia... Hienoja ja hupaisia kokemuksia on perhosharrastuksen myötä myös tullut. Kerran juoksentelin  haapaperhosen (7 cm, yksi suurimpia päiväperhosia) perässä pitkän tovin ja lopulta luovutin, menköön. Mutta kuinka ollakaan, siinä harmissani seisoessani se tulikin hetken päästä istumaan paljaalle jalalleni  ja tutki pitkään ja hartaasti imukärsällään jalkaani. Toisen kerran valmistauduin kuvaamaan kaaliperhosta pihamaallani -  siinä samassa hetkessä tuli myös kissa paikalle ja nappasi perhosen edestäni ja söi suuhunsa.

Tällä hetkellä (4.11.2012) perhosgalleriassani on  kuvat lähes kaikista kameralla bongaamistani perhosista. Tiedostoni ovat (vielä) hieman sekavassa tilassa tietokoneella, mutta lisään  sivun ensimmäisiksi, jos löydän vielä joitakin unohtuneita perhoslajeja. Perhossivulla on vielä nimettömiäkin  perhosia, joiden nimet olen joko unohtanut tai sitten en ole ehtinyt etsimään. Jos tunnistat,voit laittaa tiedot minulle.

Varsinaista logiikkaa kuvien järjestyksessä ei ole, sopuisasti sekaisin. 

 

Ensi kesän perhosia odotellessa, josko silloin saisin ritariperhosen "kiinni", Päivi

 

 

Vipinää lintulaudalla 29.10.2012          

Hömötiainen

Olemme ruokkineet lintuja jo monet vuodet, varmaan viimeiset kaksikymmentä vuotta, jonka olemme asuneet tällä paikalla. Niinpä tiaiset taitavat tietääkin vuodesta toiseen  säiden viiletessä tulla tarkistelemaan joko ruokaa on tarjolla ja kurkistelevat ikkunoista sisälle tunteisiin vetoavin katsein. Tänä vuonna 2012 aloitimme ruokinnan lokakuun alkupuolella tarjoten linnuille koemielessä ainoastaan kauranjyviä. Ei tuntunut  maistuvan. Pikkuhiljaa jyvät kuitenkin katosivat, koska muuta ei ollut vielä tarjolla. Lokakuun puolivälissä alkoi auringonkukansiementen tarjoilu ja vipinää pihassa on sen  jälkeen riittänyt. Auringonkukansiemeniä ja murskattua pähkinää menee talven mittaan pitkälti toista sataa kiloa. Lisäksi myöhemmin on tarjolla keltasirkuille kauralyhteitä ja talia/rasvaa eri muodoissa eri puolille pihaa ripustettuna.

Lintujen ruokintapaikka sijaitsee sopivasti keittiön ikkunasta noin kymmenen metrin päässä. Ikkunan ääressä vilahtaa päivittäin tunti jos toinenkin lintujen touhuja seuratessa. Laudan vierssä kasvaa iso täysikasvuinen tuuhea kuusi, joka onkin mainio piilopaikka vaaran uhatessa. Laudan vieressä kasvaa myös melko iso lumipallopensas, jonka oksilla tipuset istuskelevat ja nokkivat auringonkukansiemenet auki. Lisäksi olemme viime vuosina talven ajaksi "istuttaneet" lintulaudan läheisyyteen pihalle kuusen tai männyn latvuksia, joissa tintit pyörivät mielellään. Asumme kyllä metsän keskellä, joten puita on  muutenkin riittävästi lähistöllä, mutta eivätpähän tarvitse nyt lentää niin kauas siemeniä aukaisemaan.
 

 

Kuusitiainen

Nyt alkutalvesta valtaosa linnuista on talitiaisia, ehkä noin 30 yksilöä. Sinitiaiset, töyhtötiaiset, kuusitiaiset ja hömötiaiset ovat myös vakiovieraita. Punatulkkuja, pikkuvarpusia ja viherpeippoja käy myös säännöllisesti. Käpytikka käy myös lähes päivittäin kauhomassa laudalta siemeniä maahan, joita sitten harakat, närhet ja muuttomatkalla olevat mustarastaat syövät lintulaudan alta.. Aikaisempien vuosien erikoisuuksiin kuuluu valkoselkätikka ja harmaapäätikka sekä palokärki. Pari vuotta sitten viirupöllö istui päiväkausia läheisessä männyssä odotellen sopivaa saalista.

 

Oravat ovat tietysti myös  saaliinjaolla, tosin tänä syksynä ei vielä ole näkynyt. Parhaimpina vuosina  lintulaudan ympärillä pyöri kahdeksan oravaa yhtä aikaa. Pihan toisella puolella sijaitsee nyt uusi oravanpesä ja olemmekin miettineet perustaa oravalle omaa ruokintapistettä, jotta linnut voisivat ruokailla rauhassa.

 

Meidän ihmisten lisäksi lintujen elämää tarkkaillee mielenkiinnolla myös kissat. Ne istuvat joko keittiön tasolla  tai väijyssä puun alla, olevinaan piilossa; suojaväri vaan ei satu kohdalleen. Jäämme yhdessä seuraamaan, mitä jatkossa tapahtuu ja saammeko uusia lintulajeja vieraaksemme.

Lintulauta on itsevalmistettu ja siinä on huomioitu, että linnut  pääsevät  istumaan siinä vain orrella, eivätkä näin pääse ulosteillaan saastuttamaan siemeniä. Lauta on suunniteltu juuri pienimpiä lintuja varten ja siksi siinä on sivussa ns. ohjaimet. Katto-osasto irtoaa helposti, joten säiliön täyttäminen on vaivatonta. Kerralla siihen saa mahtumaan sankollisen siemeniä ja se määrä katoaa alle viikossa pienten ystävien suihin.








Ps. Tänään olen muuttanut asetuksia ja nyt pitäis kommentoimaan päästä ilman kirjautumistakin. On niin paljon asetuksia, jottei tällainen tavallinen kulkija kaikkia hoksaa ;)

 

 

 



Metsäkauriit
27.10.2012 Polvijärvi, Rauanlahti

Metsäkauriit olivat pellolla ruokailemassa noin 200 metrin päässä maantiestä. Olen nähnyt ne parisen vuotta aiemmin samoilla seuduilla. Hyvin arkoja eläimiä ja jäivätkin tarkkailemaan meitä heti auton pysähdyttyä. Kuvassa on ilmeisesti uros ja naaras, sillä toisella on vielä sarvet päässä, jotka sitten jouluun mennessä pudottaa. Tausta kuvalle ei ole paras mahdollinen heinäpaaleineen, mutta valinnan varaa ei juuri ollut.
Tarkempaa tietoa metsäkaauriista voit lukea oheisesta linkistä.
http://www.tunturisusi.com/hirvet/metsakauris.htm

Paetessaan metsän siimekseen
paljastivat valkoisen peräpeilinsä, josta sen helposti tunnistaa.



 

 

LOKAKUU 2012

kuukauden kuva: Puolivälin pysähdys

 

21.10.2012 Polvijärvi, Vasarakangas

 

 

Tule kanssani syksyisiin hetkiin,
sade ikkunaruutuun kun lyö,
kun on puusta poissa jo lehdet
ja hämärä valoa syö. 

 

Ella Pohjonen, Tornio

 

 

 

 

 

 

 

 

Syyskuu 2011, Polvijärvi, Murtolahti

 

Kanssasi tämän matkan

tahtoisin kulkea,

Jokaisen maiseman uuden

sieluuni sulkea.

 

Tahtoisin samota halki

hiljaisten metsien

kuunnella huminaa puiden

ihmettä etsien.

  



Anna-Mari Kaskinen

Kanssasi tämä matka, 2011

Lokakuu 2012, Polvijärvi, Lavalampi

 

Lähdetään matkaan,
vaikka emme tietäisi
missä tie kaartuu
ja mitä on vastassa,
kun pääsemme  perille.

Anna-Mari Kaskinen
Kanssasi tämä matka, 2011

 

 

Mitä LUONTO tarkoittaa?

Luonto tarkoittaa yleisimmin maaperää sekä vesi- ja ilmakehää kasveineen ja eläimineen, varsinkin vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä. Luontoa tutkivien tieteenalojen yhteisnimitys on luonnontiede. Suomen kieleen sana luonto on etymologisesti tullut mytologisten luontokäsitysten kautta ja luonto-sanalla on ilmeisesti sama tausta kuin sanalla luotu, synnytetty.

 

Luonnontieteellisen näkemyksen mukaan ihminen on itsekin eläin ja osa luontoa. Tällöin ei ihmistä eikä hänen luomaa kulttuuriympäristöä voi pitää luonnon vastakohtana. Arkikielenkäytössä pidetään kuitenkin turhana korostaa kulttuuriympäristön erottautumista nimenomaan koskemattomasta, villistä luonnosta vaan käytetään pelkästään termiä luonto. Lisäksi arkikielenkäytön luonto-termiin sisältyy usein olettamus, että tämä tarkoittaa pääasiassa elollista luontoa.

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonto

Luontosuhde syntyy kokemusten

 ja elämysten kautta

 

Luontosuhteen merkitys

Ympäristökasvatus ohjaa ihmistä kasvamaan ympäristövastuulliseen elämäntapaan. Kun elämäntavan perustana on hyvä luontosuhde, ei ympäristöä säästävien valintojen tekeminen ole luopumista tai pakkoa vaan haluamista. Oma ja luonnon hyvinvointi eivät tunnu ristiriitaisilta tavoitteilta, vaan ne kulkevat käsi kädessä.

Hankikeleistä nauttiva saattaa olla huolissaan Suomen talvien lämpenemisestä ilmastonmuutoksen takia. Ryhtymällä pyöräilemään työ- ja kauppamatkat voi omalta osaltaan vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ja nauttia samalla kohenevasta kunnosta ja ulkoilusta.

Luontosuhde auttaa elämään keveästi. Se on sisäinen ääni, joka kertoo, mikä on parasta ympäristölle ja itselle.

 

Syntyy kokemusten ja pohdintojen kautta

Luontosuhdetta ei voi tyrkyttää toiselle valmiina pakettina, vaan se on jokaisen rakennettava itse. Rakennusaineina toimivat omat kokemukset ja pohdinnat. Aikuisten tehtävänä on tarjota lapsen luontosuhteelle otollinen kasvualusta - myönteisiä ja ajatuksia herättäviä luontokokemuksia, oman elinympäristön ihmettelemistä ja tutkimista yhdessä. Ympäristöä ja luontoa säästävä elämäntapa on tiheään kansoitetulla planeetallamme välttämätön kansalaistaito.

http://www.luontoon.fi/RetkeilynABC/ymparistovinkit/luontosuhde/Sivut/Default.aspx

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Tervetuloa sivuilleni "Luonnon kutsu"!

 

 

Itselleni luonto merkitsee  metsää, peltoa, piennarta; kaikkea ympärillä olevaa ja näkyvää, pientä ja suurta. Ei tarvitse mennä kauas löytääkseen uutta ja ihmeellistä. Luonto ja etenkin metsä on paikka, jossa unohdan ulkomaailman paineet, rentoudun ja kerään voimia tulevaan eli voimaannun. Mieli lepää, katsoinpa sitten kauas horisonttiin tai ollessani polvillani ihmettelemässä maanrajan  kasveja ja pieneläinten touhuja. Luonnon kutsu on voimakas! 

 

Luonnon kutsu -blogini on oma näkemykseni luonnosta sellaisena kuin itse sen näen, kuvat eivät ole "taideteoksia" ja otan mielellään palautetta vastaan. Käsittelen kuvia mahdollisimman vähän, ainoastaan rajaan ja muutan hieman valotusta. Jos aiot käyttää kuviani johonkin, niin kysythän luvan minulta (tekijänoikeudet).

 

Oikealla yläreunassa on sivuluettelo, jota napauttamalla pääset katsomaan kuviani aihealueittain.  Kuvia napsauttamalla ainakin pienet kuvat suurenevat, isommat taitavat taas pienentyä. Kesäisin juoksen perhosten perässä, talvella ruokin ja bongailen pikkulintuja.  Olen siis aloittanut blogini lokakuussa 2012 ja joka kuukausi etusivulle tulee kuukauden kuva, jolla pyrin tuomaan esille oman näkemykseni kyseisestä kuukaudesta. Blogini on vielä hyvin vaillinainen, mutta lisäilen kuvia sitä mukaa kuin töiltäni ja opiskeluiltani ehdin. Valtaosa kuvistani on kuvattu Pohjois-Karjalassa;  aika ja paikka on merkitty kuvien yhteyteen.

 

Valokuvaus on siis yksi harrastuksistani eli olen aivan amatöörikuvaaja. Opettelen uusia asioita juuri kuvaamisen kautta. Tekniikka ei ole vahvin puoleni, mutta pikkuhiljaa kameran teknisiin salaisuuksiin pääsee sisälle, kun vain jaksaa sinnikkäästi kokeilla uudestaan ja taas uudestaan.  Kamerani on vuoden 2010 lopulla ostettu Canon 550D, objektiiveina EFS 18-55 mm ja EFS 55-250 mm. Varsinaista makro-objektiivia en omista, mutta käytän joskus Akiran lähilinssejä (+10, +4, +2, +1), jotka kiinnitetään objektiiviin (18-55mm). Muutamia kuvia on otettu myös kännykkäkameralla Samsung Galaxy Advance ja Canonin pikkupokkarilla, joista erikseen maininta kuvien yhteydessä.

 

Tervetuloa matkalle luontoon : Luonto kutsuu!               Päivi

 

Ps. Lähiluonto ei todellakaan tarvitse olla kaukana. Juuri äsken huomasin oravan kuljettavan naavapalloa pihapuissa ja kuinka ollakaan: pesä sijaitsee parinkymmenen metrin päässä talomme kuistilta ja siis ruokaa tarjolla parin hypyn päässä pitkin talvea,  fiksu eläin. (18.10.2012 Polvijärvi)