Vanessa Kurre
Seitsemän veljeksen Timon "Laulu oravasta"
Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
Katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans´ monta;
Havu-oksan rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass´!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass´:
Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan."
Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä
Viime syksyn lokakuussa 2012 huomasin oravan liikkuvan pihapiirin puissa yllättävän usein. Pian onnistuinkin paikallistamaan oravanpesän kuusesta talomme läheltä, noin 20 metrin päästä. Naavatuppoa suussa kuljettavaa, puusta puuhun hyppivää oravaa oli ilo seurata. En tosin tiedä, mikä uusi naapurimme Kurre on sukupuoleltaan, mutta oletan hänen olevan tyttö eli nimesin hänet Vanessaksi. Jos hän olisi poika, niin nimi voisi olla vaikka Jartsa. En tiedä, kumpi sukupuoli rakentaa pesän, oletan että naaras.
Onneksi viime kesä oli suotuisa kuusenkäpytuotannon kannalta ainakin tällä kuusikankaalla, joten Vanessalla riittää ravintoa koko talveksi. Joka päivä kuuluukin pientä narkutusta puista ja käpyjen jo käsiteltyjä suomuja ilmestyy hangelle joka päivä lisää. Toki ystävämme on myös löytänyt lintulaudalla tarjotut pähkinät ja auringonkukansiemenet ja lintujen kanssa ruokailu sujuu sopuisasti.
